Pahoittelen niille vähäisille lukijoille (jotka täällä käyvät) etten voi kirjoittaa viikkoon. Minulla on edessä leirikoulu, heti perään isoskoulutus ja sen jälkeen kesän viimeinen mökkireissu. Viikkoni on kirjaimellisesti täynnä. Siinä olivat ilmoitusluontoiset asiat.
Leiri on monille irtiotto arjesta. Se on mahdollisuus unohtaa kaikki huolet. Yleensä (tai ainakin omalla kohdallani) leiri tuntuisi olevan oma maailmansa, jonka ulkopuolella ei ole mitään. Itselleni leirit ovat osoittautuneet itsetutkiskelun ajoiksi. Odotan innolla mitä minulla on teille kerrottavana ensi maanantaina. Kuka tietää kuinka paljon olen taas viikon sisällä muuttunut.
Saatat ajatella ettei kukaan muutu viikossa. Väärin. Minä olen muuttunut joka päivä. Tosin en ole varma huomaavatko muut sen, mutta itse ainakin. Tänäkin aamuna maailmankuvani on erilainen kuin edellisenä. Se avartuu joka päivä, tuoden maailmaan uusia ulottuvuuksia. Ne jotka eivät itse usko tuskin ymmärtävät tätä, mutta niin on tarkoitettu. Minulla on meneillään henkisen kasvun vaihe. Vamistaudun selvästi johonkin tulevaisuudessa, en ole vain varma mihin.
Henkisen kasvuni saattaa huomata tukiverkkoni laajenemisesta. Tukiverkokseni luen ihmiset, joille puhuminen tai pelkkä heidään läsnäolonsa saa minut tuntemaan oloni hyväksi. Ennen tämä ryhmä oli hyvin suppea, siinä oli korkeintaan kymmenen ihmistä kaiken kaikkiaan. Nykyään voisin arvioida kyseisen luvun 30 tai 40 kieppeille. Uskallan myös nykyään kertoa omista taustoistani, en sulje kaikkea sisälle.
Jännitän leiriä monesta syystä, joka ei liity leiriin itseensä mitenkään. Lupaan kuitenkin ilmoitella itsestäni niille ihmisille, joille olen niin luvannut tekeväni. Jos mahdollista, toivoisin että joku rukoilisi puolestani eritoten keskiviikkona puolen päivän jälkeen. Se on elämäni kannalta aika ratkaiseva päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)