Luota Herraan

Elämän varrella ihmiselle sattuu lukemattomia erilaisia asioita. Hän kävelee ensimmäistä kertaa, riitelee jonkun läheisensä kanssa, rakastuu, löytää Jumalan, muuttaa uudelle paikkakunnalle... Joskus elämän tuulet puhaltavat meitä juuri sinne minne haluammekin mennä: Kohti unelmiamme.  

Ajautuessamme pois haluamaltamme polulta usein hätäännymme. Maailma tuntuu johtavan umpikujaan. Monet masentuvat, tressaantuvat, hätääntyvät. Kaikki heidän keskittymisensä suuntautuu tähän maailmaan ja sen menoon.

Ja tässä me erkaannumme Jumalasta.

Kun meitä painavat huolet, jotka tuntuvat liian raskailta kantaa... tai kun valtava suru nakertaa sydämiämme, meillä on aina lupa viedä huolemme Jumalan eteen- Hän kehottaa meitä siihen.

Jos emme enää kestä maailman tuottamia paineita, me saamme pyytää Jumalalta Hänen täydellistä rauhaansa. Hän antaa sen meille ilolla, sillä Hän haluaa meidän parastamme. Voimme aina kertoa Hänelle surumme, sillä Herra kuulee pienenkin huokauksen.

Mutta meidän tulee myös luottaa Herraan. Hän ei anna meille liian suurta taakkaa, joten meidän ei tarvitse pelätä, ettemme enää jaksa eteenpäin. Vaikka olisi hankalaa, meidän täytyy luottaa siihen, että Herra kääntää suunnan vielä oikeaksi.

Ja aivan yhtä tärkeää on uskoa, että Herra voi päättää kärsimyksemme.

Minulla itselläni on ollut hankaluuksia luottaa Jumalaan. Tukeuduin paljon mieluummin ihmisiin lähelläni, kuin annoin kaiken Herran eteen. En tosin uskaltanut kertoa ihan kaikkea edes läheisille ihmisilleni siitä, mikä minua vaivasi tai huolestutti. Mutta Herra puhui minulle. Armolahjojen kautta, mutta puhui kuitenkin.

Hän sanoi kuullensa kaikki nekin huolet, joita en suoraan Hänelle osoittanut. Ja sain rauhan niiden asioiden suhteen. Mutta Herra kehotti minua luottamaan Häneen täysin, sillä muuten taakkani tuntuu liian raskaalta.

Minä en heti oppinut luottamaan Jumalaan täysin, vaikka Hän minua siihen kehottikin. Minä epäröin ja pelkäsin Jumalaan täysin luottamista. Mutta pikkuhiljaa uskaltauduin antamaan enemmän ja enemmän itsestäni Herralle. Ja eilen, siinä puolen yön jälkeen, uskaltauduin rukouksessani kertomaan aivan kaiken. Ja sain rauhan itseni kanssa, Jumalan kanssa, sielunvihollisen kanssa. Opin vihdoin luottamaan Jumalaan.

Halleluja, ylistetty olkoon Herra!

Minun sydämeni kuuluu nyt Herralle. Ei ole enää mitään, jota yrittäisin salata Häneltä tai häpeäisin tunnustaa. Kaikki ne huolet tulevasta ja tästä hetkestä ovat poissa.

Minä kehotan teitä, veljeni ja sisareni Kristuksessa:

Luottakaa Herraan, Jumalaanne. Niin saatte rauhan.

Aloittakaamme jälleen yhteinen rukous. Tällä kertaa taustalla soikoon tämä. 

Isä meidän, 

joka olet taivaissa.

Pyhitetty olkoon Sinun nimesi.

Herra, Sinä tunnet minut.

Jokaisen ajatukseni ja piirteeni.

Olethan Sinä minut muovannut,

muotoni määrännyt jo ennen syntymääni.

Kiitos Herra,

että kuulet jokaisen huokaukseni.

Jopa ne, joita Sinulle en suoraan osoita.

Jumala,

opeta minua turvaamaan Sinuun.

Luottamaan siihen, että Sinä olet.

Herra, kiitos.

Kiitos kun annat minulle rauhan,

etkä aseta harteilleni liian suurta kuormaa.

Kiitos Herra,

että olet kanssani missä ikinä olenkin.

Kuule nyt, kun puran sinulle sydämeni huolet.

____

Ylistetty olet Sinä,

Isäni Kaikkivaltias Jumala.

Aamen.