Vuosi sitten...

Istun koneeni ääressä, kupponen kahvia ja nippu papereita seuranani. Kahvi on tosin jo kylmää, varmaankin päätyy kohta viemäriin. Papereissa on kymmenittäin suunnitelmakuvia, mittoja, kaavoja... Kymmenen tunnin työ ja suunnittelu. Vedän syvään henkeä ja vetäydyn taaemmaksi penkkini kanssa. Vuoden 2011 viimeinen projekti saatu valmiiksi.
Siinä levätessäni, muutama tunti ennen vuoden vaihtumista, ajatukseni palasivat viime vuotisiin tunnelmiin. Ja voin sanoa, että eroa oli suunnattomasti.

Viime uutena vuotena olin...
 Yksin kotona, seuranani kolme koiraa, joista kaksi ovat paukkuarkoja. Istuin koneella koko yön, koittaen unohtaa maailman ympärilläni.
Muutos: Pelailimme suurella joukolla lautapelejä, kertoilimme vuoden noloimpia juttuja ja keskustelimme ajankohtaisista aiheista. Unohdimme vuoden vaihtumisen katsoessamme Suomi - Tanska -peliä.. Vatsani ja poskeni ovat kipeänä kaikesta nauramisesta.

Viime uutena vuotena oletin...
Uskoin edessäni olevan elämäni hirvein vuosi. Vihasin koulua, vihasin ihmisiä, vihasin maailmaa. Vihasin ajatusta rippileiristä, vihasin ajatusta keväästä ja kesästä. Valmistauduin henkisesti elämäni ikävimpään vuoteen, mässäilin hukuttaakseni masentuneisuuteni ylensyönnillä. Kiroilin kaikessa yksinäisyydessä ensimmäisen kerran sen takia, että minua harmitti (tämä onneksi ei ole toistunut).
Muutos: Muistelin hymy huulilla elämäni ihaninta vuotta. Jotkut muistot saivat kyyneleet silmiin, ihan pelkästään siitä yltiömäisestä ilosta, joita niiden tapahtumien muistelu sai minussa aikaan. Odotan innolla tulevaa vuotta, jopa koulua (sen takia, että kun kevät on takana pääsen eroon peruskoulusta). Sisälläni on uskomaton rauha, jota en ole tuntenut kovin montaa kertaa elämässäni. Olen luottavainen, onhan Herra minun kanssani. Lueskelin ääneen kirjoittamia runojani, yksin, huoneessani, ehkä kuudelta aamulla. Tai ei, en yksin. Sillä tunsin Herran olevan kanssani.


Näin paljon eroa, kahden samaisen juhlan välillä. Näin paljon eroa entisessä ja nykyisessä minussa.

Viime yönä näin unta. Istun linja-autossa, näen siellä monia tuttuja kasvoja. Kaikki hymyilevät, jopa ne ihmiset, jotka eivät ole pitkiin aikoihin sietäneet minua. Tiedän kevään jo tulleen. Minä rukoilen, en ole laittanut käsiäni ristiin tai mitään. Rukoilen, hiljaa, pääni sisällä. Olen onnellinen.

Siitä on kauan, oikeasti, KAUAN, kun olen viimeksi nähnyt näin rauhallisen ja ihanan unen. Ja ensimmäistä kertaa itse unessa rukoilin. En ole ikinä nukkunut niin ihanasti kuin viime yönä. Lupaava vuodenaloitus.



Poskillani ilonkyyneleet.
         Halleluja.
Herra.
         Jumala.


Kädet taivasta kohti kohonneet.
         Vapahtaja.
Herra.
         Adonai.


Ennen sielut särkyneet.
         Hoosianna.
Herra.
          Pelastaja.


Tänään nimesi korottaneet.
          Halleluja.
Halleluja.
           Halleluja.


Veressäs' me olemme pelastuneet.
           Jeesus...


Messias...


           Kiitos.